Viimein sain tehtyä suosikkijäätelöäni eli hasselpähkinäjäätelöä. Minkäänlaista valmista reseptiä en tälle löytänyt pohjaksi, joten jouduin tekemään pari testiversiota. Harmi vain, että jäätelökoneestani oli talven aikana hajonnut kiinnike, joten jouduin pitämään sitä käsin paikoillaan. Hyvää kuitenkin tuli :)
Resepti:
¾ dl
|
hasselpähkinöitä
|
1 ½ dl
|
maitoa
|
1 rkl
|
soijalesitiiniä
|
2 dl
|
vispikermaa
|
½ dl
|
sokeria
|
½ dl
|
glukoosisiirappia
|
Paahda hasselpähkinöitä kuivassa pannussa niin kauan, että kuoret alkavat irtoamaan. Sekoita jatkuvasti. Tähän menee yleensä jonkin aikaa, joten odottele rauhassa. Kaada pähkinät sitten puhtaan keittiöpyyhkeen päälle ja hiero sen avulla loputkin kuorenpalat irti.
Murskaa pähkinät veitsellä karkeasti. Sekoita maidon kanssa kattilassa. Kuumenna maito ja lisää soijalesitiini. Anna kiehahtaa.
Kaada seos korkeareunaiseen kulhoon. Aja erittäin hienoksi sauvasekoittimella (useampia minuutteja). Anna seoksen jäähtyä jääkaappilämpötilaan ( noin 2-3 tuntia).
Vaahdota kerma ja sokeri keskenään. Sekoita sen jälkeen joukkoon glukoosisiirappi. Ota maito-pähkinäseos jääkaapista ja siivilöi se kermavaahdon joukkoon. Sekoita.
Laita esijäähdytetty jäätelökone käyntiin. Kaada jäätelömassa sisään ja anna käydä noin 20 minuuttia. Kaavi valmis jäätelö purkkiin ja pakasta ½-1 tuntia. Tarjoile mieluiten saman päivän aikana.
Soijalesitiini? Glukoosisiirappi?
Jos yllä mainitut ainekset tuntuvat vierailta, ei hätää. Jäätelön teko onnistuu kyllä ilmankin niitä. Glukoosisiirappia saa tosin nykyään marketista (valmistaja Dansukker). Sen tarkoituksena on estää suurien jääkiteiden muodostumista jolloin rakenteesta tulee pehmeämpi. Ilman glukoosisiirappia rakenteesta tulee ainakin ilman jäätelökonetta helposti rakeinen.
Soijalesitiini toimii jäätelönvalmistuksessa emulgaattorina. Lesitiini tunnetaan myös E-koodina E 322. Se ei silti ole mikään "epäluonnollinen kemikaali", vaan normaalisti jokaisessa solussa (myös ihmisen) esiintyvä rasvan kaltainen aine, joka toimii solujen välisessä vuorovaikutuksessa. Erityisen paljon lesitiiniä on kananmunankeltuaisessa, minkä takia keltuaisia käytetään myös jäätelönvalmistuksessa. Itse en pidä kananmunajäätelöstä, sillä kananmuna maistuu helposti läpi. Kuulemma Italiassa, mistä saa maailman parasta jätelöä, ei käytetä kanamunaa. Soijalesitiiniä voi olla hieman vaikea löytää, mutta Helsingissä sitä myy ainakin Chez Marius, jolla on myös nettikauppa.
Soijalesitiini? Glukoosisiirappi?
Jos yllä mainitut ainekset tuntuvat vierailta, ei hätää. Jäätelön teko onnistuu kyllä ilmankin niitä. Glukoosisiirappia saa tosin nykyään marketista (valmistaja Dansukker). Sen tarkoituksena on estää suurien jääkiteiden muodostumista jolloin rakenteesta tulee pehmeämpi. Ilman glukoosisiirappia rakenteesta tulee ainakin ilman jäätelökonetta helposti rakeinen.
Soijalesitiini toimii jäätelönvalmistuksessa emulgaattorina. Lesitiini tunnetaan myös E-koodina E 322. Se ei silti ole mikään "epäluonnollinen kemikaali", vaan normaalisti jokaisessa solussa (myös ihmisen) esiintyvä rasvan kaltainen aine, joka toimii solujen välisessä vuorovaikutuksessa. Erityisen paljon lesitiiniä on kananmunankeltuaisessa, minkä takia keltuaisia käytetään myös jäätelönvalmistuksessa. Itse en pidä kananmunajäätelöstä, sillä kananmuna maistuu helposti läpi. Kuulemma Italiassa, mistä saa maailman parasta jätelöä, ei käytetä kanamunaa. Soijalesitiiniä voi olla hieman vaikea löytää, mutta Helsingissä sitä myy ainakin Chez Marius, jolla on myös nettikauppa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti